Menestystarinoita
Sisälle viittomien maailmaan
Tuijotan lumoutuneena, miten opettajan sormet tavoittavat toisiaan, eroavat ja painautuvat taas erilaisiin muotoihin kuvatakseen esineitä, asioita, tunteita… Vaikka en vielä erotakaan yksittäisiä merkkejä, tunnistan jotenkin hämärästi käsitteitä – tai ainakin luulen niin.
Ensimmäisen kerran viittomakieli on tullut vastaani jo nuorena. Minua viehätti tuo outo, pienen vähemmistön tapa kommunikoida ilman sanoja. Voiko se olla yhtä vivahteikas, elävä ja käyttökelpoinen kieli kuin meidän puhuvien? Vähitellen elämänkokemusten myötä aloin ymmärtää, että kyseessä ei ole mikään ihmeellinen tai poikkeava tapa pitää yhteyttä toisiin ihmisiin: sen sijaan puhuttu kieli on viittomakielisten näkökulmasta outo ja minä kuulevana hyvinkin erikoinen. Minäkin halusin oppia viittomaan.
Yritän sinnikkäästi siirtää opettajan vaivattomat käsien liikkeet omiini, muistelen ja matkin viittomia tarkasti. Käteni vain tuntuvat monesti kömpelöiltä ja törmäilevät toisiinsa aivan kuin omistaisin liikaa sormia, jotka vielä ovat väärässä paikassa!
Kun saan käsien asennon suunnilleen oikeaksi, kaikki sulavuus ja kauneus puuttuu vielä. Tämä varmasti vaikuttaa kuuroista samalta kuin britin korvissa suomalaisen takeltelema ”tuju spiik inklishö”. Hävettää… Opettaja kuitenkin hymyilee ja viittoo ´hyvä´. Ehkä tästä vielä joskus tulee jotain!
Vähitellen pääsen sisällä uuteen kieleen. Sormet alkavat taipua uusiin muotoihin, kädet käsittävät uusia asentoja ja viittomiin syntyy järkeä: tietysti omena on juuri tuollainen ja sade näyttää tältä! Tunne on mahtava, kun lopulta osaan ihan itse viittoa monisanaisen lauseen! Olen kuin lapsi karkkikaupassa… Tähän asti käteni ovat vain matkineet annettua mallia, mutta nyt ne ymmärtävät ja taipuvat merkitykselliseksi kieleksi.
Kertomukset pohjautuvat Kansanvalistuseuran Tarinoita kielenoppimisesta -kirjoituskilpailun satoon, joka on luovutettu Jyväskylän yliopistolle tutkimus- ja opetustarkoituksiin. Tarinat on alkuperäisistä lyhentänyt ja muokannut Heli Heikkilä. Lisää tarinoita on julkaistu teoksessa Jama, Olavi (toim.) Kielivuori: tarinoita kielen oppimisesta. Helsinki: Kansanvalistusseura 2002.