Menestystarinoita

Olin aina unelmoinut oppivani kiinaa ja niinpä yhtenä päivänä menin kauppaan katselemaan oppikirjoja. Kiinalainen kalligrafia oli aina kiehtonut minua ja huomasin kaupassa siitä kertovan kirjan. Kirjassa oli sivukaupalla kauniita toinen toistaan monimutkaisempia merkkejä: viivoja, pisteitä, koukeroita ja kiemuroita. Järjestelmä näytti vaikeutuvan kirjan edetessä. Aihe vaikutti täysin mahdottomalta. Kaikki pyöri päässäni ja ajattelin, etten IKINÄ pystyisi oppimaan kiinalaista kalligrafiaa. Paiskasin kirjan kiinni, tuikkasin sen takaisin hyllyyn ja häivyin kaupasta.

Toivoa on kuitenkin vaikea tappaa. Vuotta myöhemmin (shokista toivuttuani) opiskelin kiinaa aikuiskoulutuskeskuksessa. Aivan kuten olin odottanutkin, kiinan kieli oli vaikeaa, hämmentävää ja toivottoman monimutkaista, mutta oli todella jännittävää kuvitella osaavansa sanoa edes yksi lause kiinaksi. Lukukauden kuluttua jatkoin opintojani yliopistossa.

Tuossa vaiheessa opiskelin lähes maanisesti. Olin aikaisemmin kuullut muistikorteista. Ne ovat pieniä neliönmuotoisia kortteja, joiden etupuolella on kiinalainen merkki ja kääntöpuolella sen merkitys ääntämisohjeineen. Kortit ovat äärettömän hyvä tapa opetella merkkejä. Valtaosa kiinan kielen sanoista muodostuu kahdesta merkistä - joskus useammastakin - eli tekemäni kortit eivät sinällään mahdollistaneet sanaston kartuttamista, vaan ne olivat kielen rakennuspalikoita. Mutta jos hallitsee rakennuspalikat, voi oppia rakentamaan sanoja.

Kortit kulkivat mukanani kaikkialle. Minulla oli aina nippu kortteja taskussani ja heti kun aikaa liikeni minuuttikin, otin ne esiin. Harjoittelin kävellessäni kadulla, odotellessani bussia, metrossa ja jopa hiihtohississä.

Yhden Tukholman yliopistossa opiskellun lukukauden jälkeen löysin itseni Pekingistä, missä pystyin keskittymään vielä täydellisemmin opintoihini. Oli mahtava tunne olla Kiinan keisarikunnassa ja puhua kiinalaisille!

No, itse asiassa "puhua" oli ehkä vähän liioittelua vielä tuossa vaiheessa. Pikemminkin pystyin hoitamaan välttämättömät asiat - mutta kokonaisen lauseen ymmärtäminen olikin jo juhlinnan arvoinen hetki minulle! Silloin ymmärsin, että kiinaa oli mahdollista todella oppia, mutta se vaatii aikaa, energiaa, kärsivällisyyttä ja todellista kiinnostusta.

Tuona aikana en tehnyt periaatteessa muuta kuin opiskelin. Kävin tunneilla, tein kotitehtäväni ja jatkoin yksityisopettajan kanssa iltapäivällä. Opiskelin 11 tuntia päivässä puoli seitsemästä aamulla seitsemään illalla (lounastauko kesti noin tunnin). Illalla katsoin vielä kiinalaista televisiota kaksi tuntia. Tämän jälkeen olinkin täysin lopussa - sanan varsinaisessa merkityksessä!

Kiinan oppiminen on ollut pitkä ja vaikea projekti, mutta toisaalta hyvin jännittävää ja hauskaa. Kahdessa vuodessa kielen perusteet oppii melko hyvin, mutta kestää tietysti paljon kauemmin, ennen kuin osaa puhua kieltä edistyneellä tasolla. Voin liioittelematta sanoa, että opiskelun aikana olen itkenyt verta ja hikeä, mutta jokainen sekunti on ollut sen arvoinen.

Catarina Lilliehöök

Kova työ johti hyviin tuloksiin. Klikkaa saadaksesi lisää vinkkejä motivoidaksesi itseäsi!

Kohdekieli veti kyseistä oppijaa puoleensa, sillä hän rakasti kiinalaista kalligrafiaa. Hän oli ilmeisesti visuaalinen oppija. Haluaisitko analysoida sinulle sopivimmanoppimistyylin?

Tämä teksti on kirjoitettu Lingu@net Europaa varten ja se on julkaistu tekstin kirjoittajan Catarina Lilliehöökin luvalla. Hän on kirjoittanut myös kirjan kulttuurien yhteentörmäyksistä ja kulttuurieroista kiinan kielellä sekä kirjan Kiinasta ruotsiksi.